keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Wadoleiri Mikkelissä

Wadokai Finland ja Kachi-Kan ry järjestivät Bob Nashin leirin Mikkelissä 28.-30.11.2014. Leirillä järjestettiin myös Suomen ensimmäinen JKF Wadokai dan-koe. Wadokain avoimuus kokeisiin osallistumisen suhteen vaikutti kiinnostavalta. Osallistumiseen ei vaadittu minkään liiton tai seuran jäsenyyttä tms., vaan kokeeseen sai luultavasti mennä kuka tahansa pummi kadulta. Minäkin innostuin osallistumaan sekä leirille että vyökokeeseen.

LEIRI

Osallistuin vain lauantain ja sunnuntain harjoituksiin, enkä kirjoitellut leirin aikana muistiinpanoja. Laitan tähän muistamiani asioita tekniikoittain.

Lauantain harjoituksissa keskityttiin paljon vyökoetekniikoihin ja asioihin, joita vyökokeen pitäjät katsovat. Sunnuntaina keskityttiin tarkemmin Kihon Kumite kolmoseen sekä Seishan-kataan. Koko leirin kantavana teemana näytti olevan kehon jouset, joita Nash korosti melkein kaikissa tekniikoissa. Vastaavasti kuten aiemmilla leireillä on korostettu reisiluun pyöräyttämistä. Voiman kulkureitin Nash mainitsi sunnuntain lopuksi selkeästi: voima lähtee keskustasta maahan ja sieltä tukireaktiona lantion ja hartian kautta iskuun.

Kihon

- Etujalan polvi taipuu eteenpäin.
- Hikitekäsi kyljessä oikeassa kohdassa. Ei liian alhaalla.
- Gyakuzukissa lantio aukeaa selkeästi.
- Kettepotkut samaan kohtaan mihin lyöntikin.

Pinan Yondan

- Alussa painopiste ei siirry yhtään sivulle. Vyön solki liikkuu alas, ei sivulle.
- Maegeri-Tetsuissa vartalo ei käänny ja hikitekäsi pysyy takana ja kyynärpää osoittaa taakse.
- Maegeri-otoshi-uraken :ssa otoshikäsi menee läheltä omaa vartaloa.
- Maegeri-junzuki-gyakuzuki: Astu suoraan gyakuzuki asentoon, junzukissa takajalan jousi ja gyakuzukissa lantiotaitteen "cut".

Kihon Gumite 1

- Alussa etäisyys siten, että jos molemmat astuvat eteenpäin niin etukädet samalla kohdalla.
- Hyökkääjä "putoaa" ja astuu eteenpäin tate seishan dachiin (nopea liike, ei liukumista).
- Puolustaja samalla tavalla taaksepäin.
- Liikkuminen varpailla.
- Ensimmäinen väistö takaviistoon, asento säilyy tate seishan dachina. Ei pidä väistää liikaa.
- Toinen väistö siten, kun vasen jalka liikkuu, niin myös lantio liikkuu.
- Lyönti ipponken, torjunnassa kierto, selkä suorana.

Kihon Gumite 2

- Potkutorjunnan jälkeen astutaan sisään ja kontakti reidellä uken takareiteen tai polvella pohkeeseen.
- Haito ja shuto, vartalon kierto tekniikoiden suuntaan.
- Horjutus ei saa olla liian voimakas.

Kihon Gumite 3

- Kun uke lähtee potkuun, seurataan uken jalkaa ja oma polvi kontaktiin uken polveen.
- Alas matalaan tate seishan dachiin.
- Oma pää lähelle uken rintaa.
- Zuki chudan (ei erityisen yläviistoon) ja ipponken reiteen.

Kihon Gumite 4

- Väistö isompi, koska hyökkäys tulee nyt "ulkoa sisään".
- Torjunta pyyhkäisemällä.
- Sisäänmenossa kontakti polvella uken takajalkaan.

Kihon Gumite 7

- Tämä käytiin melko pikaisesti läpi.
- Vastahyökkäys on viiltävä shuto kaulaan, mutta harjoituksissa lyödään shuto rintaan.

Seishan

Seishan-katassa harjoiteltiin kolmen suunnan tekniikkaa ja tangetteja. Kolme suuntaa tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy vastustamaan yhdestä tai kahdesta eri suunnasta tulevaa voimaa, mutta kolmatta on jo hankalampi vastustaa. Esim. seishanin alun sotouke torjunnassa nyrkki ja kyynärpää liikkuvat eri suuntiin ja lisäksi käsivarsi kiertyy akselinsa ympäri. Sama myös haito-sotukessa ja vedossa.
Tangentilla taas tarkoitettiin sitä, että kun esim. painetaan kädellä uken kättä, niin suunta ei ole suoraan kohti vaan kosketuspinnan tangentin suuntaan. Katassa tämä idea oli alun soto-uke zukien jälkeisissä avokämmenin tehtävissä tekniikoissa.

VYÖKOE

Päätin osallistua JKF Wadokain 1.danin vyökokeeseen noin kuukausi ennen koetta. Vyökovaatimuksethan sisälsivät vain muutaman wadon ydintekniikan ja ajattelin niiden olevan täysin samanlaisia sekä wadokai- että wadoryu-haaroissa, joten kuukaudessa pystyy hyvin palauttamaan juuri nuo asiat hyvin mieleen. Eniten huolta aiheutti jiyukumite, koska en ole sitä harjoitellut oikeastaan ollenkaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Eikä sitä kovinkaan paljoa kuukaudessa ehtinyt treenaamaan. Vähän kuitenkin.

Osallistumispäätöksellä oli varsin piristävä vaikutus harjoittelumotivaatioon. Vaikka olenkin viimeisen vuoden melko aktiivisesti treenaillut kotona ja treeneissä, niin nyt mukaan tuli selkeä tavoite ja määrätietoinen harjoittelu, mikä tehosti treenaamista huomattavasti. 

Pettymyksekseni Bob Nash ei osallistunut vyökokeen arvioimiseen. Kokeen arvostelivat Jari Nieminen, Harri Heikkari ja Niko Utriainen Suomesta sekä Lotta Keto Ruotsista. Kyllähän tälläkin raadilla oli daneja ja kokemusta ihan riittävästi.

Koe noudatti luultavasti tarkasti wadokain ohjesääntökirjan muotoa. Tekniikat esitettiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä ja kaikki tekniikat käytiin lävitse. Omalta osaltani koe meni odotetusti. Toki esiintyminen ja ehkä liika yrittäminen vei parhaan terän tekniikasta pois.

Kokeessa myös alun oletukset wadoryun ja wadokain perustekniikan samankaltaisuudesta ja jiykumiten osaamattomuudestani paljastuivat täysin vääriksi. Perustekniikasta löytyi vaikka mitä huomautettavaa ja jiyukumitea kehuttiin. Shiomitsu tekee ja opettaa pehmeää ja laajaliikkeistä tekniikkaa. Kokeessa kaivattiin terävää ja lyhyttä tekniikkaa. En muista Shiomitsun koskaan erityisesti painottaneen lantion kiertoa. Toki koko keho on aina tekniikan takana, mutta lantio ei välttämättä juurikaan kierry. Esim. junzuki no zukkomin Shiomitsu tekee lantio melko lailla eteenpäin. Hikitekin on opetettu siinä suoraan taakse, vastakkaiseen suuntaan kuin lyönti. Kokeessa olisi lantion pitänyt kiertää enemmän ja takajalan osoittaa enemmän sivulle. Olin ilmeisesti myös ymmärtänyt Nashin opetuksia vähän väärin. Luulin että gyakuzuki no zukkomissa ei olisi tarvinnut kiertää lantiota aivan ääriasentoonsa ja nagashizuki on täsmälleen samanlainen kuin tobikomizuki, paitsi hieman kulmassa menosuuntaan. Molemmissa kaivattiin enemmän lantion kiertoa. Nämä ovat selkeitä ja pieniä asioita, jotka kyllä pitäisi pystyä tekemään toisinkin. Ehkä eniten töitä vaatii tekniikan supistaminen. Varsinkin kun olen viimeiset kaksikymmentä vuotta yrittänyt laajentaa tekniikkaani. Myös nopeutta pitäisi saada lisää. Sain kunnian olla Lotta Kedon (yksi vyökokeen pitäjistä) parina viimeisissä leirin harjoituksissa. En tahtonut millään pysyä perässä esim. kihon kumiten aloituksessa, jossa molempien pitäisi yht'aikaa ottaa askel eteen/taakse.

Kriittisen palautteen saaminen teki kyllä ihan hyvää. Varsinkin kun en muista koska viimeksi olisin saanut mitään palautetta. Mukava oli myös kuulla jiyukumiten onnistumisesta. Siitä ei voi todeta muuta kuin, että perustekniikka antaa hyvän pohjan vapaaotteluun.

Niin koe siis meni lävitse. Eli ilmeisesti postissa tulee joskus JKF Wadokain diplomi ja jäsenkortti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti