sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Bob Nashin leiri

Tapanilan Erä järjesti Bob Nashin wado-leirin pääsiäisenä 18.-20.4.2014. Itse pääsin osallistumaan perjantain ja lauantain harjoituksiin. Sunnuntai meni tyttäreni ratsastuskisoissa. Tämä oli toinen Nashin leiri, johon osallistuin. Pidän Nashin tavasta paneutua tekniikoiden suoritustapaan. Tekniikoiden määrä ei ole suuri, mutta kaikki mitä tehdään, pyritään tekemään mahdollisimman täydellisesti.

PERJANTAI

1. HARJOITUS

Perjantaina lähdettiin liikkeelle nyrkin muodostamisesta ja muistutettiin, että nyrkin pitää säilyä tiiviinä aina, kun käden kuuluu olla nyrkissä. Eli lähes kaikessa perustekniikassa. Pikkurillillä voidaan säädellä jännitystä ja nyrkin pitää olla jännitetty vain iskuhetkellä. Tuttua juttua, mutta silti vaatii vielä keskittymistä. Varsinkin pysyminen rentona ja nyrkin säilyttäminen on edelleen haastavaa.

Peruslyönnin Nash opetti painottaen molempien käsien (ja koko kehon) yhtenäistä toimintaa. Esimerkiksi käsien kiertojen pitäisi tapahtua samanaikaisesti molemmillä käsillä. Tämä aiheutti ainakin minulle hieman hämmennystä. Olen tottunut kääntämään palautuvan käden heti, kun käsi lähtee palautumaan. Tällöin pystyy hyvin pudottamaan kyynärpään ja rentouttamaan hartiat ja veto on voimakas. Mutta jos kierto on yhtäaikainen, eli lyövässä kädessä kierto tapahtuu hieman ennen osumaa, n. 1/3 ennen loppuasemaa, ja vastaavasti palautuvassa kädessä 1/3 ennen sen loppuasemaa. Eli palautuva käsi tulee melko pitkälle siten, että nyrkki ei käänny. Tähän ei saa vastavaa rentoutta kuin jos käden kääntäisi aikaisemmin. Toistaalta tuo yhtäaikainen kiertäminen on myös kiinnostava ajatus. Tätä pitää harjoitella ja tutkia lisää.

Lisäksi peruslyönnissä Nash opetti keskittymään enemmän olkavarren ja kyynärpään liikuttamiseen kuin nyrkin liikuttamiseen. Tätä harjoiteltiin asettamalla molemmat kädet suoriksi eteen, lyöntiasentoon. Tästä molemmat kädet vedettiin nopeasti taakse kylkeen. Jos mieli on nyrkissä, niin kädet tärisevät ja jos mieli on kyynärpäissä, niin tärinää ei pitäisi olla.

Junzukin Nash jakoi neljään vaiheeseen:
1. Etujalan polven jousto.
2. Takajalan veto lonkan koukistajalihaksella etujalan vierelle.
3. Jalka hieman eteen.
4. Keskitytään vastakkaisen reisiluun yläpäähän, jalka eteenpäin ja lyönti. Kun voima lähtee reisiluun yläpään kierrosta, niin takajalan koko jalkapohja kiertyy hieman painopisteensä ympäri. Ei päkiän tai kantapään ympäri.

Koko liikkeessä ylävartalo "istuu" lantion päällä ja liikkuu tasaisesti pystysuorassa. Lyönti tapahtuu selkärangalla (keskilinjalla) ja etujalan polvella. Käden lyönti on tämän jatke.

Ensimmäinen puolitoistatuntinen meni kihonzukin ja junzukin harjoittelemisessa.

2. HARJOITUS

Toisessa puolentoista tunnin harjoituksessa tehtiin gyakuzukia ja zukkomeita sekä hieman ketteä. Vastakkaislyönneissä (gyakuzuki) on mukana kierto, mutta edelleen voima lähtee keskilinjasta ja sen liikkeestä eteenpäin. Gyakuzukin loppuasento on neliö (square), vartalo osoittaa suoraan eteenpäin. Vartaloa ei kierretä esim. siten, että toinen kylki ja olkapää ovat voimakkaasti edessä, mikä on tyypillinen ottelukaraten tekniikka saada lyöntiin ulottuvuutta. Nashin mukaan tällainen lyönti ei ole riittävän voimakas. Junzuki no zukkomissa takajalka tuodaan etujalan vierelle ja vartalo kääntyy suoraksi, askeleen aikana vartalo pysyy suorana ja lopussa käännetään reisiluun yläpäätä, jolloin vartalo ja takajalka kääntyvät. Gyakuzuki no zukkomissa Nash esitti hyvän idean, miten painopiste saadaan oikeaan suuntaan: Kuvitellaan, että nilkka on piste 1, polvi on piste 2 ja lantio on piste 3. Kun lyönnissä painopiste siirtyy sivuun, niin ajatellaan pisteiden 1 ja 3 lähenevän toisiaan. Tämä on hyvä ja yksinkertainen mielikuva, jota voi soveltaa lähes kaikkiin tekniikoihin. Gyazuki no zukkomin yhteydessä Nash myös muistutti ottamaan "löysät pois", eli koko keho laajenee niin, ettei missään ole löysää ja kun yksi kohta liikkuu, niin koko keho liikkuu. Tuttua jo viime leiriltä ja muutenkin. Tämä periaate siis on mukana jokaisessa tekniikassa. Kette potkuissa korostettiin, että potku tulee keskilinjalle ja lyönyt käsi on myös keskilinjalla, jolloin siis potku tehdään käden alle.

3. HARJOITUS

Perjantain viimeisessä harjoituksessa tehtiin tobikomizukia, nagashizukia, kihon kumite seiskaa ja aloitettiin Pinan Yondan. Tobikomizukissa pyrittiin saamaan voima koko kehosta, ei pelkästään kädestä. Samoin kuten junzuki no zukkomissa. Nagashizukia ei tehty voimakkaalla vartalon kierrolla, vaan pyrittiin saamaan suoraan lyönnin suuntaan menevä vartalonliike. Etujalka astuttiin jalkaterä hieman vinoon, jolloin automaattisesti vartalo siirtyi hieman sivuun. Loppuasento on vastaava kuten tobikomizukissa, mutta pienessä kulmassa vastustajaan nähden. Tämä poikkeaa hieman siitä miten esim. Shiomitsu opettaa, missä vartalon kierto on voimakkaampi ja loppuasento on kokutsudachimainen. Eli lantio aukeaa ja takajalan jalkaterä osoittaa hieman ulospäin. Näissä siis voimantuottotavat ovat erilaisia.

Kihon Kumite 7:ssa harjoiteltiin nagashizukia ja Nash esitti kaksi ajoitusvaihtoehtoa. Ensimmäisessä nagashizuki tehdään kun potku on lähtenyt ja toisessa ennen potkua, eli heti kun hyökkääjä ottaa etäisyyttä potkua varten. Kyseessä on siis wadon ajoitukset go sen no te ja sen sen no sente (vaikka Nash ei näitä maininnutkaan).

Pinan Yondanista ehdittiin tehdä hieman alkua. Alussa painopisteen kuuluu pysyä paikoillaan ja torjuntoihin haettiin voimaa "cross body connection"-periaatteiden mukaan. Eli torjuva käsi (etukäsi) on yhteydessä takajalkaan ja otsalle nouseva käsi etujalkaan. Torjuvaan käteen pyrittiin hakemaan voimaa myös toisen käden ja etujalan yhteydestä. Tätä ei tosin juurikaan harjoiteltu.

Ensimmäiset liikkeet tehdään mahamni - asennosta, eli rintakehä osoittaa suoraan eteenpäin, kun tekniikka tehdään sivulle. Tässä tuli hyvänä huomiona hartioiden pitäminen oikeassa linjassa.

LAUANTAI

1. HARJOITUS

Lauantain ensimmäiset harjoitukset aloitettiin kertaamalla kihonia, eli tehtiin junzukia, gyakuzukia, junzuki no zukkomia, gyakuzuki no zukkomia ja samoja kette-potkun kanssa. Pinan Yondania jatkettiin siitä, mihin perjantaina jäätiin. Kun tetsui - maegeri - empin jälkeen siirryttiin valmiusasentoon, Nash korosti, että jalkaa ei vain siirretä toisen jalan viereen, vaan jalka vedetään keskivartalon lihaksilla. Samassa asennossa katse on tehtävä siten, että nähdään sivulle 180 asteen alue. Pää on käännettävä kunnolla ikäänkuin katsottaisiin vastakkaisella silmällä. Oikealle katsottaessa vasemmalla silmällä ja vasemmalle oikealla.

Toisen empin jälkeen tuleva torjunta sormet alas ja peukalo ylös ja torjunta rintakehän kohdalle ja oman vartalon vasemmalle reunalle. Tässä torjunta näytti tulevan suoraan sivulta. Itse olen tottunut tekemään tekniikan enemmän etuviistoon ja voimakkaammalla vartalonkierrolla, jolloin asento on kuten gyakuzuki no zukkomi, mutta ylävartalo kylki eteenpäin ja molemmat jalkaterät osoittavat etuviistoon. Nashin asento näytti olevan enemmän eteenpäin. Tästä ei kuitenkaan kovin tarkasti puhuttu. Tämän jälkeen maegeri oikealla ja vasen käsi tekee otoshin ja oikea käsi urakenin. Tässä voimaa haettiin vetämällä takajalka nopeasti eteen, josta saadaan suoraan voimaa oikean käden urakenille. Samalla voima etujalasta alas ja yhteys otoshikäteen. Lisäksi muistutettiin, että pisteet 1 ja 3 (nilkka ja lantio) lähestyvät toisiaan ja ylävartalo venyy ylöspäin. Kuviteltiin rasti selkään, jota pitkin voimalinjat kulkevat ja rasti olisi tarkoitus saada mahdollisimman suureksi.

Kehon laajenemiseen, 1 ja 3 pisteiden lähenemiseen ja "cross body connectioniin" liittyen tehtiin harjoitus parin kanssa, jossa toinen seisoi kapeassa naihanchidachissa ja keskittyi ylävartalon "venymiseen" ylöspäin ja alavartalon alaspäin (nilkka ja lantio toisiaan kohti). Parin tehtävänä oli työntää kevyesti keskustan kohdalta siten, että toinen pystyi tuntemaan tulevan voiman ja siirtämään sen alas ja ylös. Seisojan tarkoituksena oli keskittyä vain omaan asentoon ja olla välittämättä työntäjästä. Työntäjän tehtävänä taas oli tunnustella, missä vaiheessa toisen painopiste alkaa siirtymään kantapäille ja säilyttää työntävä voima siten, ettei seisoja kaadu. Tämä oli periaatteessa tuttu harjoitus Klemolan tunneilta, mutta silti tuntui äärimmäisen vaikealta saada tunne, että työntävä voima oikeasti siirtyisi maahan.

Harjoituksen lopuksi otettiin leirikuva:

Leirikuva (kopioitu Tapanilan Erän Facebook-sivuilta.)

2. HARJOITUS

Lauantain toisen harjoituksen alussa tehtiin hieman potkuja. Perinteinen wado-potku on maegeri gedan, jossa siis potkaistaan etupotku vastustajaa sääreen. Nash kertoi tämän olleen aikoinaan Wadokoiden tavaramerkki ja sillä pystyi tehokkaasti tekemään vastustajasta toimintakyvyttömän.

Potkujen jälkeen jatkettiin Pinan Yondania. Urakenin jälkeen sotouke tehdään "mami"-asennossa. (Ainakin minulle uusi nimitys. Mamilla tarkoitettiin samaa kuin shomen no nekoashi, eli vartalo osoittaa suoraan eteenpäin.) Sotoukessa korostettiin mm. sitä, että torjuntahetkellä käsi on jo kiertoliikkeessä. Maegerin jälkeen astuttiin suoraan gyakuzuki asentoon ja siitä kaksi lyöntiä.

Sotouke - otoshiukessa siirtymisen aikana kädet jännästi käännetään ympäri ja alhaalla ollut käsi tuodaan vastakkaisen korvan viereen ulkopuolelle ja ylhäällä ollut käsi jää väliin sisäpuolelle. Molemmissa käsissä siis kämmenpuoli ulospäin. Siitä saadaan laaja sototuke ja otoshiuke ja molempiin kiertoliikkeet. Tämä on oikeastaan hyvin vastaava, miten Shiomitsu on opettanut shutoukea, jossa käännetään vartaloa ja nostetaan alhaalla oleva käsi vastakkaisen korvan viereen kyynärvarsi pystyssä ja siitä saadaan laajakaarinen shuto-torjunta. Siinä vaan alhaalla ollut käsi tuodaan sisäpuolelle, kun ylhäällä ollut käsi kääntyy hieman alas ja jää ulkopuolelle. Sotouke - otoshiuken Shiomitsu on opettanut siten, että alhaalla ollut käsi pysyy alhaalla ja kiertyy ja sieltä nousee ja tekee sotouken. Tosin siinäkin käsi kyllä menee lopuksi samaa reittiä kuin Nashin opettamssa versiossa, eli ero on hyvin pieni.

Hizagerissä varpaat pidettiin alhaalla. Perustelu oli, että silloin voidaan suoraan potkaista jalkoväliin.
Hizagerin jälkeen jalka laskettiin alas vinottain toisen jalan eteen siten, että muodostuu T-kirjain. Tästä asennosta on helppo kääntyä ja tehdä kakeuket. Tämä poikkeaa Shiomitsun opetuksesta, jossa jalka lasketaan alas suorana, eikä valmistauduta kääntymiseen. Vasta kun jalka on maassa, käännytään ja tehdään kakeuket. Shiomitsu on perustellut tätä siten, että seuraavaa liikettä ei saa ajatella eikä myöskään valmistella. Aina pitää olla valmiina liikkumaan mihin suuntaan tahansa. Siis sama periaate, mitä Nash opettaa mm. potkuissa. Potkut palautetaan eteen polvi ylhäällä, josta voidaan jatkaa mihin suuntaan tahansa.

Kakeuke-torjunnoissa pitää muistaa torjua kunnolla kasvojen edestä ja toinen käsi tekee shutomaisen otoshin ja menee oman vyön solmun kohdalle.

3. HARJOITUS

Lauantain viimeinen harjoitus tehtiin Kushankua. Alkuasento on leveämpi kuin muissa katoissa. Alkuympyrässä kädet pidetään suorina. Käsiä ei pidä vetää liian taakse. Tässäkin liikkeessä pyritään pitämään "cross body connection" ja iso X selässä. Alkuympyrän jälkeen tehdään torjunnat mahamni - asennossa. Hartialinja ei saa kääntyä. Siis kuten Pinan Yondanissa. Näiden jälkeen valmiusasennosta gedanbarai ja zuki. Gedanbarai hieman lyöntiä alemmas. Zukin jälkeen vartalo siirtyy suorana sivulle ja sitten kierto ja torjunta. Sotouke-maegerissa torjuvaa kättä ei pidä pudottaa, vaan torjunta lähtee suoraan siitä missä käsi on. Nämä ovat tuttuja juttuja ja vastaavat lähes täysin myös Shiomitsun opetuksia.

Mutta sitten, kun tulee Pinan Yondanista tuttu torjunta kämmen auki, maegeri ja alasmeno, niin ero on suurempi. Nash ei kovin tarkkaan tätä opettanut, mutta näytti tekevän niin, että potkun jälkeen alasmenossa käänsi potkujalkaa valmiiksi ja alhaalla toinen jalka jäi suoraksi. Shiomitsu on opettanut tätä niin, että potkun jälkeen jalka lasketaan suoraan alas kuten oltaisiin tekemässä samaa tekniikkaa kuin Pinan Yondanissa, mutta sitten käännytäänkin ja mennään alas. Tällöin asento on kuin hyvin matala kokutsudachi ja myös suorempi jalka on hieman koukussa. Perustelu on sama kuin Pinan Yondanin hizagerin jälkeinen jalan lasku alas. Shiomitsun opetusten mukaan ei saa valmistella seuraavaa tekniikkaa, vaan on oltava valmiina mihin tahansa. Siihen tulee jännä pudotuksen tunne kun yht'äkkiä suunta vaihtuu ja pudotaan alas. Varsinkin kun potkun jälkeen astutaan pehmeästi alas ja liike on eteenpäin ja sitten samalla vauhdilla pudotaan ja käännytään. Tämä on mielestäni yksi Kushankun hienoimpia liikkeitä, kun sen tekee juuri tällä tavalla.

Shutoissa, jotka tehdään maegeri-empin jälkeen, Nash opetti taas samaa mitä Shiomitsukin. Eli kun ollaan lyöty empi vasemmalla kädellä, niin vasen käsi kääntyy paikallaan ylös shutoasentoon ja siitä kun vartalo kääntyy taakse, niin shuto seuraa rentona perässä. Siis täsmälleen kuten Shiomitsu on tämän opettanut. Sama periaate on ainakin Shiomitsun mukaan myös kaikissa muissakin katojen käännöksissä. Eli kädet pysyy rentona siellä missä ne ovat ja vartalo liikkuu ja kädet tulevat perässä. Tai käsi vedetään kohti omaa keskustaa ja seuraa sitten rennosti vartalon liikettä.

Muutama liike myöhemmin ollaan mahamni - nekoashissa ja tehty oikealla kädellä shuto. Tästä käännytään vasemman kautta ympäri ja tehdään sotouke "mami" - nekoashissa ja zuki. Tässä siis sama tekniikka kuin Pinan Sandanissa. Sotoukessa suunta eteenpäin, ei pelkkä paikallaan kierto. Tässä yhteydessä Nash sanoikin, että Pinan Sandanissa kun astutaan taakse ja käännytään ja tehdään sotouke, niin tunne on kuin kaaduttaisiin taakse. Jälleen samaa mitä Shiomitsukin on opettanut.

Tämän pidemmälle ei lauantaina päästykään. Sunnuntaina luultavasti jatkettiin Kushanku loppuun ja tehtiin mahdollisesti Naihanchia ja Kihon Kumite ykköstä. Ainakin tämä oli suunnitelma lauantaina. Itse en valitettavasti sunnuntain harjoituksiin enää ehtinyt.

LOPUKSI

Näköjään joitakin eroavaisuuksia löytyy peruskatoistakin wadokain ja wado-ryun väliltä. Pääosin periaatteet ovat olleet samoja. Nashin opetuksissa on paljon myös samaa mitä Timo Klemola on opettanut, kuten voiman siirrot keskustan kautta ja koko kehon laajeneminen. Itse olen ainakin tyytyväinen leirin antiin ja taas sain useita huomioita ja uutta suuntaa omaan harjoitteluun. Varsinkin kun en tällä hetkellä seuraa minkään tietyn wado-organisaation standardeja, niin voin poimia parhaat palat eri opettajilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti